​Ajatuksia NDT,Bobath- lähestymistavasta osana lasten fysioterapiaa

Olen aina pitänyt yksilön näkemistä kokonaisuutena ja yhteyden rakentamista lapseen tärkeänä. Lapsen kanssa tulee työskennellä yhdessä, jolloin lapsi osallistuu terapiaan ideoimalla ja terapeutti ohjaa lasta pohtimaan ja ratkaisemaan asioita itse. Yhteistyön tekeminen yksilön, perheen ja muun lähipiirin kanssa, asioiden mahdollistaminen yksilölle ja itsenäisyyden saavuttaminen siinä määrin missä se mahdollista on, ovat merkittäviä työssä huomioitavia osa-alueita.

Aloitin syksyllä 2019 NDT,Bobath-opinnot, jotka ovat syventäneet ymmärrystäni lapsen liikkumisesta, lihasjänteyden vaikutuksista toimintaan sekä terapian aikaisten valintojen tekemisestä. Ajatukset lapsen kokonaistilanteesta ja siihen vaikuttamisen keinoista ovat kasvaneet. Perheiden kanssa tehtävä yhteistyö on lisääntynyt ja ymmärrys fysioterapiasta osana lapsen arkea on selkiytynyt. Pohdin enemmän terapian vaikutusta lapsen arkeen ja osaan huomioida perheen voimavarat entistä paremmin. 

Ajatus siitä, että terapian tulee näkyä konkreettisena muutoksena lapsen arkielämässä, on terävöitynyt

NDT/Bobath on kokonaisvaltainen lapsen aktiivisuutta lisäävä lähestymistapa. Terapiassa arvioidaan lapsen osaamista, osallistumista ja haasteita sekä tunnistetaan vahvuuksia ja ratkotaan arkisissa tilanteissa ilmeneviä haasteita ja pulmia sekä määritetään konkreettiset tavoitteet.

Lähestymistapa perustuu lapsen asentojen, liikkeiden, liikkumisen ja osallistumisen analysointiin sekä tulkitsemiseen. Vaurion (esim. keskushermostovaurio) takia lapsella voi olla liikkeen säätelyn pulmia mikä vaikeuttaa lapsen asennon ylläpitämistä ja liikkumista. Terapiatilanne muokataan lapsen kehityksen mukaan ja se toteutetaan vaikuttamalla eri keinoin lihasjänteyteen ja yksipuolisiin liikemalleihin sekä muuttamalla lapsen asentoa, jotta lapsen lihasjänteys olisi lähellä normaalia ja lapsi saa kokemuksia monipuolisissa asennoissa toimimisesta.

NDT/Bobath terapeutti on monialainen terapeutti, joka näkee asioita laajasti, huomioi lapsen kokonaisuutena eikä työskentele koskaan vain yhdellä osa-alueella. Terapeutti tekee tiivistä yhteistyötä perheen kanssa, koska terapiassa tehdyt toistot ja harjoittelu yhdessä kotona tehtävien asioiden kanssa mahdollistavat muutoksen, lapsen osallistumisen monipuolistumisen sekä toimijuuden vahvistumisen.

Terapeutin työskentely on parhaimmillaan sitä, että lapsi on terapiassa aktiivinen toimija, jonka toimijuus ja osallistuminen lisääntyvät. Terapeutti osaa nähdä lapsen aloitteet, toteuttaa terapiaa niiden kautta ja käyttää niitä toimijuuden tukemisessa. Terapeutti tekee kliinistä päättelyä, havainnoi ja analysoi lasta ja omia tekemiään ratkaisuja koko ajan. Valitsemallaan otteella tai ohjaustavalla mahdollistetaan lapsen toimiminen hyvässä asennossa ja linjauksessa, jolloin lapsi pystyy osallistumaan mielekkääseen toimintaan.

Lapsi on aktiivinen toimija, joka rakentaa omaa elämäänsä ja arkeaan  

Toimijuudella tarkoitetaan lapsen konkreettista tekemistä, yksittäisiä taitoja, tietoja, oivalluksia ja tunteita. Toimijuus nähdään eri yksilöiden kohdalla erilaisena, mutta kaikkien kohdalla se tarkoittaa mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihin, tehdä valintoja ja sitä, että saa omalla toiminnallaan aikaan haluamiaan asioita. Lapsen omilla näkökulmilla on vaikutusta asioihin ja hän on itselleen mahdollisella tavalla aktiivinen toimija omassa ympäristössään. Lapsella on ymmärrys ja luottamus siihen, että hän voi ja pystyy vaikuttamaan asioihin leikkien, terapia- ja vuorovaikutustilanteiden aikana.  

Terapiassa vaikutetaan lihasjänteyteen ja asentoihin, jolloin lapsi pystyy toimimaan ja osallistumaan sekä saa onnistumisen kokemuksia. Tällöin lapsi haluaa toimia uudelleen, osallistua ja tehdä itse, jolloin toimijuus paranee ja osallistuminen lapselle

mielekkäisiin asioihin, merkitykselliseen toimintaan sekä tärkeisiin yhteisöihin mahdollistuu. Ympäristö alkaa nähdä lapsen aktiivisena toimijana eikä lapsi jää vain sivusta seuraajaksi. Voidaan siis ajatella, että toimijuus on lapsen ja ympäristön asennetta. Nykyhetkessä tapahtuva mahdollistaminen luo pohjaa myös tulevaisuudelle. Aktiivisesta lapsesta kasvaa aktiivinen aikuinen. 

Vastavuoroinen vuorovaikutus, johon liittyy esim. lapsen puheen ja ilmaisun oikein ymmärtämisen varmistaminen ja lapsen oman tahdon ilmaisemisen parantaminen esim. apuvälineiden avulla vahvistavat toimijuutta. Lapsi saa terapiassa tehdä valintoja, joiden mukaan terapeutti muokkaa nopeastikin toimintaa ja toimii itse joustavasti. Joustamattomuudella saatamme rajata lapsen mielikuvitusta ja tapoja ratkaista asioita. Toimijuus mahdollistaa osallistumista ja osallistuminen rakentaa toimijuutta.

Oppiminen jatkuu koulutuksen päättymisen jälkeenkin

Pelkkä NDT-opintojen käyminen ei riitä vaan asioita pitää reflektoida omien asiakkaiden kautta monet kerrat ja tämän olen huomannut hyvin käytännön työssä, jolloin olen pohtinut asioita uudelleen ja kyseenalaistanut omia aiempia ratkaisujani. Lapsen tulevaisuuden ajattelu on herännyt ja olen enemmän pohtinut millaisia asioita kasvu tuo tullessaan. Käsitteet ovat saaneet aiempaa laajempia merkityksiä ja työotteeni on muuttunut hyvällä tavalla kriittisemmäksi.

NDT/Bobath lähestymistavassa minua kiehtoo se, että lähestymistavan sisältämät ajatukset ovat periaatteessa hyvin yksinkertaisia mutta opinnot ja asioiden syvällinen ymmärtäminen ja sisäistäminen vaativat paljon reflektointia ja omien aiempien sekä nykyisten ratkaisujen kyseenalaistamista niin opintojen aikana kuin niiden jälkeenkin.

Lopuksi hiljattain lukemani lause, joka sopii erinomaisesti NDT-matkalle:

”Tietoa ei voi kaataa toisen mieleen
vaan se pitää kokemuksellisesti oivaltaa.
Ymmärryksen matka on tietämistä
hitaampi.” 

(Maaret Kallio)