Lapsen kantapäässä kipua - mikä neuvoksi?

Työssäni ja myös töiden ulkopuolisissa keskusteluissa olen kohdannut usein nuoria ja nuorten vanhempia, jotka kertovat akillesjänteeseen kohdistuvasta kivusta. Akillesjänteen ohimenevässä kiputilassa on useimmiten kyse Severin taudista. Severin tauti tarkoittaa akillesjänteen kiinnitysalueen kiputilaa, jossa rasitus ärsyttää kantaluun kasvualuetta. Vaiva on yleinen 9-12 vuotiailla aktiivisesti liikkuvilla nuorilla. Kipu on voimakkainta liikunnan jälkeen (Saarikoski 2016).


Rasitusvammojen yleisyys kasvaa sitä mukaa kun lasten ja nuorten omaehtoinen päivittäinen liikkuminen (esim. puissa kiipeily, metsäleikit, ulkoleikit ja –pelit) vähenee, mutta harrastuksissa treenaaminen kovenee. Lapsen ja nuoren kipua urheillessa tai liikkuessa ei saisi pitää normaalina harjoitteluun kuuluvana asiana, vaan se on aina viesti liiallisesta tai vääränlaisesta kuormituksesta (F.Launay, 2015).

Severin tauti on viheliäinen vaiva, ja olenkin pohtinut paljon voisiko kipua ennaltaehkäistä. Ennaltaehkäisyssä kriittistä olisi, että niin nuoret ja lapset itse kuin heidän vanhemmat ja valmentajansa kuuntelisivat kehon viestejä herkällä korvalla ja myös reagoisivat niihin tarpeen mukaan.

Millaiset oireet ja löydökset?

Kipu tuntuu kantapään takana akillesjänteen kiinnityskohdassa tai kantapäätä puristettaessa. Kipua lisää kaikki liikunta, jotka lisäävät vetorasitusta akillesjänteeseen (esimerkiksi hypyt, juoksu, ponnistuksen ja nopeat suunnan ja vauhdin muutokset).

Vaikka Severin taudissa kipu on ohimenevää niin fysioterapeuttina tietysti mietityttää mitä seurannaisvaikutuksia nuorelle on pitkittyneestä kivusta. Pitkittynyt kipu voi vaikuttaa nuoren tapaan liikkua ja käyttää ja kuormittaa kehoaan ja sitä kautta aiheuttaa muita vaivoja.

Fysioterapeuttisessa tutkimisessa löydöksinä ovat useimmiten kipu kantapäässä, kireät pohjelihakset, rajoittunut nilkan koukistusliike, polvienyliojennustaipumus, muutokset jalan kaarirakenteissa sekä toiminnallinen epävakaus nilkassa. Nämä asiat muodostavat itseään vahvistavan noidankehän, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Mikä avuksi?

Fysioterapeuttiset ohjeet ovat aina yksilöllisiä ja perustuvat asiakkaan haastatteluun ja kliiniseen tutkimiseen. Tässä käsittelen asiaa yleisellä tasolla ja kerron millaiset asiat kokemukseni mukaan ovat johtaneet tilanteen helpottumiseen.

Nuoret ovat useimmiten liikunnallisesti hyvin aktiivisia, joten kipuja aiheuttavan liikunnan vähentäminen saattaa tuntua ikävältä. Tätä tunnetta onneksi helpottaa tieto taudin ohimenevästä luonteesta. Ohjaan useimmiten nuoren jatkamaan harrastuksensa parissa, mutta välttämään kipua tuottavia harjoitteita. Tällaisia ovat esimerkiksi viivajuoksu, kyykkyhypyt, porrashyppelyt ja hyvin vauhdikkaat harjoitteet, joissa laatu usein kärsii vauhdin kasvaessa.

Kaikki nuoret hyötyisivät mielestäni monipuolisesta liikunnasta, joissa on vauhdin vastapainoksi hitaita ja hallintaa vaativia elementtejä. Kehon joustava ja monipuolinen käyttö on kehittyvälle nuorelle tärkeää ja luo vankan pohjan mille tahansa liikunnalle.

Keskustelussa nuoren ja tämän vanhempien kanssa käydään läpi itsehoitoa sekä lihashuollon merkitystä. Heille ohjataan sopivat venytysliikkeet ja -asennot sekä tarvittaessa lihaksia vahvistavia harjoitteita.


Pohjelihasta venytettäessä on tärkeää, että venytys kohdistuu lihakseen eikä liikaa akillesjänteen alueelle. Pohjelihaksen jännittyneisyyden vähentyessä myös nilkan liikkuvuus paranee. Mikäli polvissa on yliojennusta niin monesti heikkoutta ilmenee reiden etuosan sekä pakaraseudun lihaksissa, joiden vahvistamiseksi nuori saa yksilölliset ohjeet.

Nuorilla on usein toiminnallista epävakautta nilkassa, vaikka nilkkanivelen toiminta itsessään on normaalia. Nuori kokee epävarmuuden tunnetta nilkassa ja joutuu tekemään paljon pieniä korjaavia liikkeitä esimerkiksi yhdellä jalalla seistessä tai varpaille noustessa. Kotiharjoitteeksi ohjatut nilkan ja jalkaterän lihaksia aktivoivat harjoitteet vähentävät epävarmuuden tunnetta sekä ulospäin näkyvää epävakautta. Tarvittaessa tilanteeseen voidaan vaikuttaa myös kinesioteippauksella.

Itsehoidoksi ohjataan siis kipua tuottavan liikunnan vähentäminen ja asteittainen kuormituksen lisääminen kivun hellittäessä, venyttävät ja vahvistavat kotiharjoitteet tutkimisen perusteella valikoituneisiin lihaksiin, kantakorotuksen (tai pehmusteen) käyttö sekä kylmähoito.

Heräsikö sinulle kysymyksiä aiheesta? Me Activuksen fysioterapeutit autamme mielellämme! Yhteystietomme löydät täältä



Lähteet: 


Saarikoski 2016. Terveet Jalat. Terveyskirjasto. Viitattu 30.9.2019. Artikkeli saatavana sähköisenä täällä


F.Launay 2015. Orthopaedics & Traumatology:Surgery & Research Volume 101, Issue 1, Supplement, February 2015, sivut S139-S147. Viitattu 30.9.2019. Artikkeli saatavana sähköisenä täällä

0 0
Feed