"Ikävä saa tulla, mutta nyt on tämä hetki ja leikki"

Terapiasuhteen päättyminen herättää tunteita. Iloa siitä, että lapsi pärjää ilman terapiaa ja toisaalta haikeutta luopumisesta. Enemmän kuitenkin iloa ja ylpeyttä lapsen osaamisesta. Teksti syntyi yhden terapiasuhteen päättyessä, jossa konkretisoitui ihanasti lapsen kyky katsoa positiivisesti eteenpäin ja suhtautua erilaisiin luopumisiin mutkattomasti - luonnollisena osana elämää. Todetaan, että ikävä tulee, mutta tässä hetkessä on nyt leikki kesken. Tässä työssä terapeutti ja asiakas oppivat toisiltaan yhdessä. 

Kätesi kiertyvät kaulaani,
Katsot silmiin tiukasti ja toteat vakavalla äänellä: "mutta tulet taas kesän jälkeen".
Katson sinua ja sydän puristuu kasaan kun vastaan
"muistatko, tää on meidän viimeinen kerta".


Asiaa on työstetty kanssasi viikkoja.
Itselleni tilanne on tutumpi,
ei siihen silti koskaan totu.


Halaat nopeasti, puristat lujaa.
Sanot "sinulla tulee minua ikävä" ja juokset leikkeihisi.


Kuinka oikeassa oletkaan.
Huoneesta kuuluu jo nauru ja leikki,
opetit minulle jälleen jotain arvokasta: ikävä saa tulla, mutta leikit jatkuvat.


Kaihonsekaista onnea, lapsi ei enää tarvitse terapiaa, mutta samalla terapeutin arjesta häviää jotain joka siinä on vuosia ollut.


Arjen suuria tunteita ja hetkiä. 


Kiitollinen tästä työstä ja arjen pienistä opettajista. ♥️

0 0
Feed