Blogi

Kuntoutusta saavalla koululaisella on monenlaisia tarpeita erityiseen tukeen: Toimimisen, liikkumisen, kommunikoinnin, tarkkaavuuden, keskittymisen ja oppimisen tueksi voidaan tarvita apuvälineitä tai erilaisia terapioita sekä erityistä tukea koulusta. Kuntoutuksen määrät sekä toteutustavat määritellään julkisen terveydenhuollon laatimassa kuntoutussuunnitelmassa, jota terapeutit toteuttavat. Kuntoutus on lapsen lakisääteinen oikeus. Tässä blogissa tarkastellaan yhteistyön tuomia hyötyjä lapsen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. 

Fysioterapia saattaa joidenkin lasten kohdalla kestää useita vuosia ja lapsen kasvaessa, voi jossakin ikävaiheessa oman erilaisuuden hyväksyminen olla vaikeaa. Nuori voi alkaa pohtimaan sairauttaan tai
vammaansa eri tavoin kuin pienenä lapsena, jolloin positiivisen kehosuhteen muodostaminen voi olla vaikeaa. Tästä syystä positiivinen kehonkuva ja kehosuhde ovat merkittäviä huomioitavia asioita fysioterapiassa.

Luistelu tuo ihanaa vauhdin hurmaa ja on tehokasta liikuntaa! Luistelun oppiminen on myös fysioterapiassa monen lapsen oma tavoite.

Lue fysioterapeutin vinkit luistelun opettelun tueksi. 

Activuksen palvelutarjonta laajenee ja uutena palveluna on neuropsykiatrinen valmennus. Valmentajana toimii Liisa-Maija Unhola, jonka ajatuksiin pääsette tutustumaan tarkemmin tässä blogissa. 

3. jaksolla teemana olivat kehonkuva ja syömishäiriöt. Jaksolla käsiteltiin kehonkuvan
häiriintymistä ja tutkimista sekä sitä, miten kehollista identiteettiä voidaan tukea fysioterapiassa.
Jaksolla käytiin läpi syömishäiriöitä, syömishäiriöisen asiakkaan kohtaamista ja kokeilimme
käytännössä paljon erilaisia harjoituksia mitä asiakkaiden kanssa voi tehdä. Teimme paljon
kokemuksellista työskentelyä liittyen mm. häpeän kokemuksesta itsemyötätuntoon.

Psykofyysisen fysioterapian 2. lähijaksolla aiheena oli vireystilan säätely ja traumat. Trauma aiheena on minulle jo entuudestaan melko tuttu, koska olen tehnyt opinnäytetyöni liittyen traumoihin ja niiden vaikutuksesta ihmisen kehoon ja mieleen.

Fysioterapeuttimme Lotta aloitti syksyllä 2021 oppimismatkan psykofyysiseen fysioterapiaan. Blogissa hän kertoo koulutuksesta ja sen tuomista ajatuksista ja tuntemuksista. 

Meiltä fysioterapeuteilta kysytään säännöllisesti millaisessa asennossa lasten jalkojen pitäisi olla, tulisiko jalkoja tukea ja millaiset kengät lapselle tulisi hankkia. Fysioterapeuttimme Tuija pohtii aihetta alla.

Sain tänään vuoden uurastuksen jälkeen todistuksen kipufysioterapian koulutuskokonaisuudesta. Alla mietteitäni koulutuksen varrelta, teksti on koottu oppimispäiväkirjastani.

Tärkeimpinä asioina koulutuksessa sekä lopputehtävääni tehdessä nousi esille asiakkaan osallistaminen päätöksentekoon sekä kokemus siitä, että hän tulee aidosti kuulluksi ja hyväksytyksi kipukokemuksensa kanssa. Ammattilaisen tavoitteena tulisi olla, että tapaamisen jälkeen asiakkaan huolet ja pelot vähentyvät ja minäpystyvyyden tunne nousee.

Olen aina pitänyt yksilön näkemistä kokonaisuutena ja yhteyden rakentamista lapseen tärkeänä. Lapsen kanssa tulee työskennellä yhdessä, jolloin lapsi osallistuu terapiaan ideoimalla ja terapeutti ohjaa lasta pohtimaan ja ratkaisemaan asioita itse. Yhteistyön tekeminen yksilön, perheen ja muun lähipiirin kanssa, asioiden mahdollistaminen yksilölle ja itsenäisyyden saavuttaminen siinä määrin missä se mahdollista on, ovat merkittäviä työssä huomioitavia osa-alueita.

Aloitin syksyllä 2019 NDT,Bobath-opinnot, jotka ovat syventäneet ymmärrystäni lapsen liikkumisesta, lihasjänteyden vaikutuksista toimintaan sekä terapian aikaisten valintojen tekemisestä. Ajatukset lapsen kokonaistilanteesta ja siihen vaikuttamisen keinoista ovat kasvaneet. Perheiden kanssa tehtävä yhteistyö on lisääntynyt ja ymmärrys fysioterapiasta osana lapsen arkea on selkiytynyt. Pohdin enemmän terapian vaikutusta lapsen arkeen ja osaan huomioida perheen voimavarat entistä paremmin. 

Koen työssäni yhdeksi melkeinpä tärkeimmäksi osa-alueeksi lapsen kohtaamisen. Tästä syystä en voinut olla tarttumatta Mattilan kirjaan lapsen vahvistava kohtaaminen. Kohtaaminen on tärkeää kaikessa hoito- ja kasvatustyössä mutta mitä kohtaamisella oikeastaan tarkoitetaan ja mihin kaikkeen se vaikuttaa? Kirja pyrkii vastaamaan tähän ja sen tehtävä on avata sitä, että hyvä kohtaaminen on kaiken perusta.

"Fysioterapia on tavoitteellista toimintaa" - näin sanotaan ja niin se onkin. 

Mitä tarkoittaa tavoitteellisuus lasten fysioterapiassa?  

Kuka tavoitteet asettaa ja miten niitä kohti kuljetaan?  

Tässä tekstissä kerron miten me Activuksessa ajattelemme tavoitteista.

Työssäni ja myös töiden ulkopuolisissa keskusteluissa olen kohdannut usein nuoria ja nuorten vanhempia, jotka kertovat akillesjänteeseen kohdistuvasta kivusta. Akillesjänteen ohimenevässä kiputilassa on useimmiten kyse Severin taudista. Severin tauti tarkoittaa akillesjänteen kiinnitysalueen kiputilaa, jossa rasitus ärsyttää kantaluun kasvualuetta. Vaiva on yleinen 9-12 vuotiailla aktiivisesti liikkuvilla nuorilla. Kipu on voimakkainta liikunnan jälkeen (Saarikoski 2016).

Rasitusvammojen yleisyys kasvaa sitä mukaa kun lasten ja nuorten omaehtoinen päivittäinen liikkuminen (esim. puissa kiipeily, metsäleikit, ulkoleikit ja –pelit) vähenee, mutta harrastuksissa treenaaminen kovenee. Lapsen ja nuoren kipua urheillessa tai liikkuessa ei saisi pitää normaalina harjoitteluun kuuluvana asiana, vaan se on aina viesti liiallisesta tai vääränlaisesta kuormituksesta (F.Launay, 2015).

Lotta kävi urheilufysioterapian perusteet-koulutuksen elokuussa ja koulutus herätti paljon ajatuksia niin urheilusta kuin fysioterapiastakin. Lue blogista lisää.

"W-istunta, W-asento, istuu jalkojen välissä...", kuvassa näkyvällä asennolla on monta nimitystä ja aiheesta tulee tasaiseen tahtiin kyselyjä, joten aloitamme blogin tällä aiheella. Kysyjät ovat jo etsineet asiasta tietoa ja ovat useimmiten huolissaan asennon vaikutuksista polviin ja lonkkiin tai lapsen kokonaiskehitykseen.

Terapiasuhteen päättyminen herättää tunteita. Iloa siitä, että lapsi pärjää ilman terapiaa ja toisaalta haikeutta luopumisesta. Enemmän kuitenkin iloa ja ylpeyttä lapsen osaamisesta. Teksti syntyi yhden terapiasuhteen päättyessä, jossa konkretisoitui ihanasti lapsen kyky katsoa positiivisesti eteenpäin ja suhtautua erilaisiin luopumisiin mutkattomasti - luonnollisena osana elämää. Todetaan, että ikävä tulee, mutta tässä hetkessä on nyt leikki kesken. Tässä työssä terapeutti ja asiakas oppivat toisiltaan yhdessä.